Elämä Savukalliossa yllättää -mihin kaikkiin eläimiin saatat mökkireissullasi törmätä ?

On vierähtänyt vuosi Savukallion ostamisesta! Vuoteen on mahtunut monenlaista vipinää. Vuokrausten määrä on yllättänyt niin, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Joka tapauksessa kolmannella kymmenellä ollaan jo vuokrausten suhteen. 

Ihaninta vuokrauksissa on ollut saamani palaute ja jaetut tarinat. Savukallion vieraskirjoihin sekä Airbnb:n arvostelujen kautta on tullut terveisiä, kuin myös henkilökohtaisten viestien kautta. 

Hiljaisuus terävöittää aisteja läsnäoloon

Kun mieli on raivautunut irti arkihuolista ja kuormittavista suorituspaineista, elämä saa tilaa hengittää.

Lähes jokaista vuokrausta on yhdistänyt yksi kiehtova asia: elämän aistiminen ympäröivässä luonnossa. Vieraspalautteessa toistuvat sanat rauha ja hiljaisuus. Hiljaisuudessa aistit terävöityvät läsnäoloon. Ympäröivän maailman pienimmätkin liikkeet ja risahdukset havahduttavat olemaan juuri tässä, nyt. Tuossa eheyttävässä hiljaisuudessa mieli elpyy. Luonto mahdollistaa sinussa luontaisen toipumisen käynnistymisen. 

Kun mieli on raivautunut irti arkihuolista ja kuormittavista suorituspaineista, elämä saa tilaa hengittää. Luonto on täynnä eläimiä, hyönteisiä, nilviäisiä, lintuja, kaloja, kasveja ja sieniä. Niiden ihmettely lisää mielihyvän tunnetta kehossa sekä virkistää mielialaa. 

Pelkkä eläväisen olennon tarkkailu imaisee mukaansa uteliaisuuden maailmaan. Kuinka pieni osa ihminen onkaan kaikkien eläväisten kirjoa! Ja kuinka kaikilla olennoilla on oma tärkeä tehtävänsä. Linnut eivät näytä murehtivan ruokkiessaan poikasiaan toukilla. Ne näyttävät olevan oman tehtävänsä ylpeitä kantajia. Kaiken keskittymisen keskelläkin ne näyttävät silti tyyneltä, tarkkaavaiselta ja täysin läsnäolevilta. Olevaisten tarkkailu liittää sinut luonnon omaan jengiin. Siinä on sinulle paikka olla, elpyä.

Pöllö jättää jälkensä oksennuspallojen muodossa

Vuokralainen arvaili, että laji saattaisi olla sarvipöllö. 

Savukallion kuuluisin eläin lienee mökkipöllö, jonka laji on edelleen epäselvä. Olen tehnyt pöllöstä kolme näköhavaintoa, kaikki kesällä 2021. Jokaisella kerralla pöllö on lehahtanut lentoon etuoven kuistin orrelta ja jättänyt jälkeensä oksennuspalloja sekä höyheniä. 

Tänä kesänä en tehnyt pöllöstä ainuttakaan näköhavaintoa. Ajattelin sen siirtyneen vuokralaisten tieltä muille maille -olihan mökki viettänyt useamman vuoden hiljaiseloa ennen omistan vaihtumista. Ehkä pöllö ei viihtynyt enää Savukalliossa.

Yllätykseksi australialainen vuokralainen oli tehnyt havainnon pöllöstä kesäkuussa 2022. Lisäksi tällä viikolla, erään toisen vuokralaisen päälle, lensi aikaisella aamuhuussipolulla pöllön sulka. Kyseinen vuokralainen arvaili, että laji saattaisi olla sarvipöllö. 

Kaikki havainnot pöllöstä kiinnostavat kovasti, joten toivon vuokralaisten ilmoittelevan tilanteesta.

Oravan aamuinen rapina katolla on virkeä tapa herätä

Yhtälailla eläimetkin tarkkailevat meitä ihmisiä ja meidän omituisia touhujamme. 

Toinen Savukallion kanta-asukas on Auvo-orava, jolla on tapana aamuyöllä rapistella mökin kattoa pitkin. Se mielellään myös säksyttää männyissä ja nakertelee käpyjä. Olen nimennyt oravan edesmenneen ukkini mukaan.

Eräänä päivänä orava tuli aivan vierelleni kivennokkaan tarkkailemaan, kuinka halkojen hakkaaminen sujui. Minua alkoi naurattaa. Oivalsin, että yhtälailla eläimetkin tarkkailevat meitä ihmisiä ja meidän omituisia touhujamme. Kävin hakemassa kourallisen cashew-pähkinöitä ja yritin saada oravan syömään kädeltäni. Sillekös orava heitti piutpaut ja pinkaisi puun korkeimmalle oksalle. Jätin pähkinät polulle, mutta hän ei enää kelpuuttanut niitä. Taisi niin sanotusti mennä maku, kun ihminen otti liian tuttavallisen lähestymistavan.

Saunapolulla asustelee myös sisiliskopariskunta. Ne napottavat usein ottamassa aurinkoa. Olemme varoneet säikäyttämästä niitä. 

Lintujen tarkkailu lähentelee transsendenssista tilaa

Linnut ovat salaperäisiä ja mystisiä. Niiden seuraaminen saa sielun kurkottelemaan pyhyyden tuolle puolen, suunnattoman kunnioituksen vallassa.  

Rannan pöntössä on kahtena kesänä pesinyt kirjosieppopariskunta. Heidän pesimätouhujaan on ilo seurata. Viime kesänä säilytin virveliä pesäpuuta vasten, koska kalastin rannassa. Ihmettelin miksi pöntön säksätys loppui, kunnes tajusin kuistilta lintuja seuratessani, etteivät emolinnut uskaltaneet mennä ruokkimaan poikasiaan virvelin vuoksi! Onneksi sirkeä viserrys alkoi heti uudelleen, kun poistin virvelin. 

Poikue säilyi terveenä. Jos en olisi pysähtynyt tarkkailemaan lintujen puuhia, poikaset olisivat saattaneet pahimmillaan kuolla! Pysähtyminen todellakin voi pelastaa henkiä, toisin kuin hötkyily.

Rannan edustalla on usein nähty kaakkureita. Kaakkurit ovat komeita ja rotevia lintuja. Muistan, kuinka lapsena pelkäsin niitä pelottavan äänen ja ulkonäön vuoksi. Nykyään ne muistuttavat minua lapsuuden veneretkistä, kun soutelimme ukkini kanssa Koivujärvellä. 

Syksyä kohti kaakkurit kokoontuvat isommiksi seurueiksi ja käyskentelevät usein ihan Savukallion rantavesissä. Ne sukeltavat sulavasti saaliin perään ja pulpahtavat pintaan noin viiden metrin päästä. 

Kaakkurit ovat varsin hiljaisia lintuja. Usein havahdun niiden lähestymiseen matalasta kurlahtelusta. Kaakkureiden seuraaminen lähentelee transsendenssista tilaa. Linnut ovat salaperäisiä ja mystisiä. Niiden seuraaminen saa sielun kurkottelemaan pyhyyden tuolle puolen, suunnattoman kunnioituksen vallassa. 

Kevät- ja kesäiltaisin minua on toisinaan viihdyttänyt myös satakieli upealla, moniulotteisella laulullaan. Satakieltä on vaikea kuunnella hymyilemättä. Sen ääni on poukkoilevaa ja innostuvaa, aivan kuten osan ihmislapsista. Satakieli jäi erityisesti mieleeni huhtikuisella telttailureissulla, jonka teimme siskoni kanssa tänä keväänä. Pääset lukemaan tarinan postauksesta Savukallio tukikohtana -vinkkejä retkipaikoista.

Kimalaisten, ampiaisten ja hyttysten aluevaltaukset

Ampiaiset yrittivät sinnikkäästä tehdä pesänalkujaan kaikkialle: huussista pudottelin kerralla kolme, liiteristä toiset kolme. 

Savukalliossa riittää kesäaikaan pieniä pörriäisiä. Tänä keväänä ja kesänä tein seuraavanlaisia havaintoja: Toukokuussa saapuivat isot kimalaiset. Niitä oli myös ei-toivotussa paikassa, mökin sisällä. Suurin osa oli kohmeisia tai päinvastoin erittäin ärhäköitä. Kevään edetessä kimalaisia surisi mättäitä pitkin niin valtoimenaan, että korvissa se kuulosti tasaiselta taustahuminalta. Ne etsivät mettä varvikosta ja pysyttelivät matalalla. Varsinaista vaaraa niistä ei onneksi ollut. 

Kimalaisten jälkeen tulivat ampiaiset. Ne yrittivät sinnikkäästä tehdä pesänalkuja kaikkialle: huussista pudottelin kerralla kolme, liiteristä toiset kolme. Ampiaisista ei onneksi ollut harmia mökin sisällä eikä myöskään kuistilla. Mökin alapuolinen tyhjä tila olisi varsin otollinen paikka pesien tekemiseen. Sieltä niitä ei kuitenkaan löytynyt. 

Hankin vieraillekin oman karkottimen, johon he voivat itse ostaa kaupasta patruunoita. 

Seuraavaksi tulivat hyttyset. Ja voi ihanuus, että niitä riitti! Tämä kesänä lienee tehty jonkin sortin hyttysennätys. Eräälle ulkomailta tulleelle vuokralaiselle ne olivat kerta kaikkiaan liikaa. Hän joutui harmillisesti keskeyttämään vierailunsa hyttysten vuoksi. 

Itse en ole kokenut hyttysiä ongelmaksi, sillä käytän pihalla käyskennellessäni Termacell hyttyskarkotinta ja se todella toimii. Hankin vieraillekin oman karkottimen, johon he voivat itse ostaa kaupasta patruunoita. 

Kuulin, että hyttyset saattavat lämpimällä kelillä pyrkiä sisään takkahormista, mikäli hormi on kylmä. Tällöin nopea apu löytyy siitä, kun pitää pieniä tulia takassa.

Sisälle hyttyset löysivät tiensä heinäkuussa, ainakin vuokralaisten mukaan. Sitä varten asensin pattereilla toimivan "sähköisen" hyttysansan. Itse olen pitänyt Thermacelliä ulko-oven viereisen tynnyrin päällä. Näin hyttysistä ei ole ollut ongelmaa sisälläkään. 

Kuulin, että hyttyset saattavat lämpimällä kelillä pyrkiä sisään  takkahormista, mikäli hormi on kylmä. Hormissa on hyttysten mielestä mukavan viileää. Tällöin nopea apu löytyy siitä, kun pitää pieniä tulia takassa niin, että hormi lämpenee. 

Mitä mökkeily olisikaan ilman hiiriä?

Suurin haitta hiiristä on keväällä ennen lumien sulamista sekä syksyllä pakkasöiden tullessa. 

Talvisin, syksyisin ja kevättalvella minua ovat hauskuuttaneet aika ajoin hiiret, jotka rapistelevat välikatossa ja metelöivät öisin. Kevätsiivousta tehdessä olen todennut näiden ystävysten majailleen talven aikana sisälläkin, papananjäljistä päätellen. En ole itse havainnut hiiriä livenä vielä mökin sisäpuolella. Myöskään jätöksiä ei ole kesäkaudella löytynyt mökin sisältä.

Suurin haitta hiiristä on keväällä ennen lumien sulamista sekä syksyllä pakkasöiden tullessa. Hiiret pyrkivät lähelle lämpöä. Isoin murhe talvikautena on se, että hiiret saattavat nälkäisinä jäkertää peittoja ja tyynyjä. Olen ajatellut tulevana talvena kokeilla ääniaalto-karkotinta. 

Minun täytyy myöntää, että pelkään hieman hiiriä. Kysynkin itseltäni: mitä pelkäämistä minulla on? Pienellä hiirellä sen sijaan ei ole luonnossa mitään muuta kuin vihollisia. Voi pientä reppanaa. Kyllähän se kuitenkin niin on, että ihmiset ja hiiret ovat kautta aikojen kuuluneet yhteen. Samalla tavoin kuin sieni, joka elää symbioosissa emopuunsa kanssa. 

Tärkeintä on löytää rauha luonnon kanssa. Seuraavan kerran, kun hiiret häiritsevät yöuntani, aion sanoa niille: Minä olen teidän ystävänne. Kunhan yhteiselomme sujuu hyvin, saatte olla vieraanani. 

Jokirapu säikäyttää, kun sitä ensi kertaa pitelee hyppysissään

Hauskinta jokiravussa on sen uimistyyli: takaperin!

Isolla Vehkajärvellä on suuri kirjo vedenalaisia otuksia. Kuuluisimpia Savukallion vedeneläviä lienee jokiravut, joita pyydystimme merroilla viime vuonna. Rapuja päätyy usein myös katiskaan, mikäli sinne on jäänyt kiikkiin kala -kuten tänään. Jokirapu on karun näköinen heppu. Kun sitä nappaa kuoresta kiinni, homma on kuitenkin turvallista, sillä rapu ei kykene saksimaan taaksepäin. 

Hauskinta jokiravussa on sen uimistyyli: takaperin. Viime kaudella pyytämämme alimittaiset ravut vapautettiin lasten iloksi lumpeenlehtien päälle, mistä ne pinkaisivat takamus edellä umpisukkeluksiin. Ravut on hyvä laskea aina sille paikalle, mistä ne on pyydetty. 

Kerran näin uimapaikalla jokiravun, jonka johdosta olen alkanut säikkyä. Kumppanini vakuutteli, että rapu on sen verran ujoa sorttia, että se pinkaisee kyllä karkuun varpaan nähdessään.

Voit lukea ravustamiseen liittyvän postaukseni täältä.

Valurautapannulla paistettua siikaa uusien perunoiden kanssa -voiko olla parempaa?

Lasten sinteistä saatu ilo on käsinkosketeltavaa.

Iso Vehkajärven kalalajeista kuuluisimpia ovat hauki, siika, lahnanparkki, ahven, särki ja salakka. Viime kesänä saimme verkoilla kaksi isoa siikaa. Minä pääsin opettelemaan ensi kertaa kunnolla kalan filerointia. Valurautapannulla paistettua siikaa uusien perunoiden kera -voiko olla parempaa? 

Lasteni tämän kesän hitti on ollut mato-onkiminen kallioilta. Ranta syvenee nopeasti, minkä johdosta kalastaminen maalta käsin on mahdollista. Kala nappaa yllättävän tiuhaan ja sinteistä saatu ilo on käsinkosketeltavaa, vaikkei niistä olekaan pannulle asti. 

Matojen etsiminen on Savukallion tontilla kinkkistä puuhaa. Maa tahtoo olla kuivaa kangasta. Tänä kesänä mylläsimme huussipolun varteen matopaikan. Sieltä onneksi löytyi pitkän etsinnän jälkeen sen verran matoja, mikä tarpeen oli.

Uusi herkullinen tuttavani: vaalea orakas

Ystävä vahvisti, että vaalea orakas on herkullinen sieni, jonka voi paistaa kanttarellin ja tatin tapaan suoraan pannulla. Voi sitä iloa! 

Sienestäjänä olen vasta aloittelija. Viime syksynä Savukallion kuusimetsä kantoi suojissaan valtaisan tattisadon. Tänä syksynä ei tatin tattia. Kanttarelleja löysin pannullisen mökkitien varrelta, vasemmalta puolelta olevasta lehdosta. Suurin ilo tuli kuitenkin saunan ja rannan välisestä metsästä. Siellä kasvoi vieri vieressä tanakoita ja pulleita, oranssiintaittavia sieniä. 

Luulin niitä ensin roskasieniksi, kunnes kaivoin sienikirjan esiin. Ystävä vahvisti, että vaalea orakas on herkullinen sieni, jonka voi  paistaa kanttarellin ja tatin tapaan suoraan pannulla. Voi sitä iloa! Orakkaita tuli viikon välein koko ajan lisää. Mikä ihana elämys ravita mökkireissulla itsensä metsän sienillä.

Voit lukea sieniaiheisen postaukseni täältä

Vaalea orakas.

Millaisia otuksia sinä olet nähnyt Savukallion vierailullasi? Oletko kasviasiantuntija, toisin kuin minä? Millaisia kasvilajeja Savukalliossa elää? Jaa tarina kanssani!

Innostunein terveisin

Meiju, Savukallion Bloggaaja