Savukallio tukikohtana -vinkkejä retkipaikoista

10/05/2022

Pisan torni.

(linkit johtavat luontoon.fi, retkipaikka.com ja tuusniemi.fi-sivustoille)

Pääsin viikko sitten yöpymään Savukalliolla Vapun aikaan! Lunta oli mökkitiellä vielä runsaasti ja se oli erittäin upottavaa. Mökkipiha sen sijaan oli sulanut jo kivasti. Jäät olivat vielä järvessä, mutta sen verran heikot, ettei rannasta viiden metrin päähän kairatun vedenotto-avannon luokse enää uskaltanut mennä, vaan vedet piti kauhoa rannan sulakohdasta. Mökkivierailu oli poikkeuksellisen merkittävä, sillä rakas (ja ainoa) siskoni tuli mökille vierailemaan ensimmäistä kertaa. Hänkin taisi tykästyä mökin autenttisuuteen. Hänen sanojaan mukaillen: "mökki on jo niin reilusti vanha, että se on kauniin vanha". Juttelimme yleisimmästä Suomen kesämökkityylistä, joka on sekoitus retroa ja ysäriä: sinne vaan kaikki kipot ja kupit väristä piittaamatta yhdeksi sekametelisopaksi. Kaikki ne vanhat ja nuhjuiset, joita ei enää kotona ilkiä käyttää! Sinne mausteeksi vanha kuvaputkitelkkari, mankka ja nukkavieruja pyyhkeitä, joiden reunat hapsottaa. Unohtamatta Tiimarista ostettuja pieniä posliiniesineitä ja tilkuista kyhättyä täkkiä. Noh, ehkä vähän liioiteltua, joskin sellaisistakin mökeistä on kokemusta. Ja oma viehätyksensä tietysti niissäkin. 

Savukallio oma vähän eri sorttia, vaikka vaatimaton onkin. Paljon riittää siinäkin ehostettavaa ja oman retro-ripauksensa tuo muutama purkukuntoinen vanha rakennus sekä lahoava pihakeinu, joka sekin sietäisi purkaa. Yritän valita tarkoin esineistön, mitä sinne tuon, jotta se toisi kunniaa paikan hengelle. Ja tuskin maltan odottaa, kun saan kaikki erä-aiheiset visioni toteutettua!

Tottahan se tietysti on, että harva 70-luvun mökki on säilynyt näin hyvänä. Varsinkaan, kun hirsien alkuperä saattaa olla jopa 1900-luvun alusta (silkka arvaus. Olisi todella kiintoisaa saada selkoa hirsien alkuperästä). Uskon hyvän kunnon johtuvan siitä, että mökissä ei ole maakosketusta, sillä se on rakennettu korkeiden palkkien päälle rinteeseen.

Saunavedet rannan sulasta, vappuhenkeen sopivasti: ylioppilaslakki päässä.

Vierailimme siskoni kanssa Savukalliossa kolme yötä. Pidimme pirttiä vaellustukikohtana -ensikokemus minun osalta tähänkin asiaan. Meidän piti alunperin mennä vaeltamaan Tiilikkajärven kansallispuistoon Rautavaaralle, jonne on mökiltä matkaa noin 78km. Kuinka ollakkaan, Tiilikalla oli niin älyttömästi lunta, ettei tarpominen 23-kiloisien rinkkojen kanssa upottavassa puolen metrin hangessa, lumipyryssä ja merkitsemättömillä reiteillä, ollut kovin hehkeää. Huumorin avulla onneksi selvittiin! 12 kilometrin jälkeen (ja kerran eksyttyämme) palasimme mökille ja pystytimme Savukallion pihalle siskoni uuden Fjällrävenin putkiteltan kokeaksemme kauden ensimmäisen telttayön. Pakkanen kävi parissa miinusasteessa ja oli uskomatonta herätä aamulla kevätlintujen kirkkaaseen viserrykseen. Sisko oli tyytyväinen, sillä hänellä oli testissä uusi makuupussi, jossa kerrankin tarkeni hyvin. Aiemmilla kevätreissuillamme hän kun on ollut kovin viluinen. Minä nukuin tapani mukaan kuin tukki: heräämättä läpi yön aamuun asti.

Lunta Tiilikkajärven reitillä.

Seuraavana päivänä teimme kevyellä päivärepulla retken Pisan luonnonsuojelualueelle, jonne oli mökiltä reilut 35 kilometria (puolen tunnin ajomatka). Pisalla ei ollut ihan niin paljon lunta ja sääkin suosi matkalaisia! Teimme retkikeittimellä siskoni itsekuivattamaa retkiruokaa Pisan tornin huipulla ihaillen uskomattomia maisemia. Matkaa kertyi vain reippaat 5 kilometria, mutta reitistä olisi saanut liki 10-kilometrin mittaisen, jos olisi puhtia riittänyt. Voin suositella Pisaa päiväretkikohteena kaikille Savukallion vieraille, jotka ovat kiinnostuneita retkeilystä ja kauniista maisemista! Nousu on melko vaativa ja jyrkkä, mutta osassa reittiä on onneksi apuna kaiteita ja rautaportaita.

Kuvamuistoja Pisalta:

Pisan nousussa.

Näkymä Pisan huipulta.

Muutama vuokralainen on kysynyt vinkkejä retkikohteista. Pisan luonnonpuiston sekä Tiilikkajärven kansallispuiston lisäksi ei myöskään Kolin kansallispuistoon ole kohtuuton matka, vajaa 100km. Kolilla on tullut itsekin tehtyä useampi vaellusreissu ihan täysimittaisena (2-3 yötä luonnossa). Niiltä reissuilta täytyisi melkein tehdä omat postauksensa! Koli on mainio myös päiväretkikohteena, sillä Mäkrävaaralle jaksaa taapertaa vaikka perheen pienimmätkin.

Viime kesänä kävin ystäväni kanssa kiertämässä myös Volokin polun, joka sijaitsee Sonkajärvellä. Yövyimme yhden yön teltassa ja tulimme seuraavasi yöksi Savukallioon. Ruukin tupa on kyllä näkemisen arvoinen paikka, ja siitä lähdimmekin vaelluksellemme! Koska reitti ei ole rengasreitti, haasteena on saada kyyti toiseen päähän. Ostin kesäkahvila Ruukintuvalta tuliaisena Savukallioon ihanan käsin tehdyn macramee-työn. Ruukintuvalle tulee tulee mökiltä matkaa noin 115km. 

Kuulin työkaveriltani myös Tuusniemellä sijaitsevasta Seinävuoren rotkolaaksosta, jossa tahtoisin käydä heti, kun aikataulut sen sallivat. Sinne näyttäisi olevan suorinta reittiä pitkin Savukalliosta vain 26km.

Tällaisia kohteita tuli mieleeni, mikäli haluat yhdistää Savukalliossa lomailuusi ripauksen retkeilyä ja maakuntamatkailua. Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte lisäksi joitakin muita paikkoja tai nähtävyyksiä! Niitä varmasti on, en ole vain ehtinyt niitä vielä löytää.