Minimalistin hiustuotteet

Olen vuoden ajan tehnyt tiiviisti ja varsin tavoitteellisesti töitä yksinkertaistaakseni elämääni. Puhun minimalismin tavoittelusta. Olen lukenut lukuisia kirjoja ja blogeja aiheesta, kuunnellut äänikirjoja ja katsonut Youtube-videoita. Kaikki tämä taustatyö, sekä jaettu hiljainen tieto, ovat auttanut minua hahmottamaan minimalismin suuntaa omassa elämässäni.

 

Helpoin osa minimalismiin pyrkimistä on tavaroiden karsiminen. Toki sekin on pitkäjänteinen prosessi, jota itse olen tehnyt nyt jo kahden vuoden ajan. Vaikeampaa kuitenkin on asennemuutos: sisäisen pakonomaisen tarve-äänen hiljentäminen. Monien muiden minimalismiin pyrkivien ihmisten tavoin olen itsekin kulkenut kivikkoista polkua; Yksi askel eteenpäin minimalismin tiellä, kaksi harppausta taaksepäin vanhojen asenteiden kivipolulla. Yleensä harppaukset taaksepäin johtuvat syvään uurtuneista käyttäytymismalleista ja vääristyneistä tavoista ajatella. Asenteet muuttuvat hitaasti. Siksi olen toistanut mielessäni, kuin mantraa, sanaa ”kärsivällisyys”.

Ole kärsivällinen itsesi kanssa minimalismin tiellä. Sillä tiellä on turha hoppuilla, koska kyse on elämänmittaisesta muutoksesta.

 

Ajattelin kirjoittaa ensimmäisen, puhtaasti Minimalismi- teemaisen postauksen aiheesta ”Hiustuotteet”. Tämä oli minun ensikosketukseni kosmetiikan karsimiseen, siksi siitä on hyvä aloittaa.

 

Olen atoopikko, eli kärsin kroonisesta ihottumasta. Atoopikko- ystävät tietävät sen, että atopialla on tyypillistä jämähtää johonkin tiettyyn kohtaan kehoa pitkiksikin ajoiksi, jopa vuosiksi. Minulle kävi ensimmäistä kertaa elämässäni niin, että atopia jämähti hiuspohjaani. Lukuisista hiustenvärjäämisistä huolimatta olin ollut siinä mielessä onnekas, että päänahan kanssa minulla ei aiemmin ollut ongelmia -ei edes hilsettä. Pari vuotta sitten tilanne muuttui kertaheitolla. Oli pakko kääriä hihat ja alkaa taistella päänahan ongelmia vastaan.

 

Ensin lopetin hiusten värjäämisen. Sitten lyhensin hiljalleen hiuksia pitkistä polkaksi ja lopulta melkein siiliksi asti. Jouduin luopumaan vasta hankkimistani hiusten pidennyksistänikin, mikä oli luopumisista suurin! Kaikki tämä siksi, että apteekin lääkevoiteet- ja öljyt ovat kalliita, ja niiden levittäminen päänahkaan erittäin vaikeaa ilman ”hukan” syntymistä.

 

Kokeiltuani lukuisat eri apteekin tuotteet ja kampaamoiden hajusteettomat hypoallergiset tökötit, minulla meni lopulta päänahkaan rahaa noin 150 euroa joka kuukausi, ilman toivottuja tuloksia. Muutamien kuukausien jälkeen mittani täyttyi ja päätin muuttaa suunnan tyystin. Jätin kaiken pois. Ihan kaiken. Hiuslakan, muotovaahdon, hopeasuihkeen, latvaöljyn, hiusnaamiot, kuivashampoon, tyvisuihkeen, föönisuojan, hoitoaineen ja lopulta shampoonkin. Aloin tehdä päänahkaan luonnollisia öljyhoitoja. Avocado-öljyä sai marketista, samoin kookosöljyä. Suurimman avun kutinaan toivat hiusnaamiot, joihin löytyy tarvikkeet omasta elintarvikekaapista: hunajaa, kookosöljyä, sitruunaa, suolaa ja soodaa.

 

Vaihdoin palashampooseen. Tilasin alkuun hurjan kalliita palashampoita kotimaisilta pientuottajilta -perehdyin luonnonöljyihin ja yrtteihin, joiden luvattiin hillitsevän kutinaa. Hyviä tuotteita sinällään, mutta hurjan kalliita – eivätkä järin riittoisiakaan. Huomasin, että hyvälaatuinen marseille- saippua oli kaikista hellävaraisin ja edullisin koko kehon ja hiusten pesuun. Ilahduin myös siitä, miten hyviä palashampoo-vaihtoehtoja on alkanut tulla ihan tavallisiin marketteihinkin! Siis niitä ”ilman palmuöljyä”-shampoita!

 

Muutos hiustuotteiden osalta minimalismiin sai alkusysäyksen siis ihan todellisesta ongelmasta. Kokeilin lähes kaikkea, ja lopulta yksinkertaisuus voitti. Sen verran Zero Waste-ajattelu alkoi myös matkan varrella kiinnostaa, että aloin valita palashampoonikin paperiin käärittynä. Nykyään en muoviputeleihin koske kuin äärimmäisen pakon edessä.

 

Päänahan ongelma ei ole kokonaan hävinnyt, mutta onneksi sentään rahan meno ja ympäristökuormittavuus ovat pienentyneet. Voin olla hyvillä mielin siitä, kuinka monta muovipurkkia vähemmän jätettä tuotan maailmalle omilla hiustuote-valinnoillani.

 

Tällä hetkellä hiustuotteisiini kuuluu:

1.    Palashampoo

2.    Puukampa

 

Kun haluan extraa, käytän näitä:

3.    Sitruunaa, kun haluan vaaleita raitoja.

4.    Hiusnaamio, kun haluan kuoria päänahan (sitruunaa, kookosöljyä, hunajaa, soodaa ja merisuolaa, toisinaan käytettyjä kahvinpuruja. Koostumus vaihtelee fiiliksen mukaan).

5.    Juhlakampausten kiinnitykseen sokerivettä suihkepullossa.

6.    Jos haluan hemmotella itseäni hoitoaineella, suihkutan hiuksiini shampoonpesun jälkeen omenaviinietikka-vettä, ja huuhtelen.

7.    Jos latvat tuntuvat elottomilta, sipaisen niihin kookosöljyä.

8.    Jos tarvitsen kampaukseen pitoa tai hiusjuuri rasvoittuu, ripottelen niihin maissitärkkelystä. Toimii hyvin kuivasampoon/tyvisuihkeen korvikkeena!

 

Ihmettelen, miten näin suuri ja luonnonmukainen muutos ylipäätään oli kohdallani mahdollista. Olin ennen purkkien ja tököttien suurkuluttaja, mainonnan ihanneuhri. Ostin aina uusimmat kotkotukset. Kylpyhuoneeni kaapit pursuilivat puoliksi käytettyjä purkkeja, joita en raskinut heittää roskiin, sillä olinhan käyttänyt niihin sievoisen summan rahaa. 

Jälkikäteen ajateltuna ymmärsin, miten suuren henkisen taakan aiheutin itselleni jo pelkästään hiustuotteiden kulutustottumuksilla. Käytin rahaa tuotteisiin, joita en ehtinyt käyttää. En halunnut heittää niitä pois, koska ne olivat kalliita. Ja koska olin edelleen tyytymätön, ostin aina vaan uusia tuotteita. Samalla ihmettelin, miksi tilini hupeni kuin varkain. Ja tässä tapauksessa kyse oli sentään ainoastaan hiustuotteista. Ei tarvitse ihmetellä kaiken tämän jälkeen kai sitäkään, miksi hiuspohjani sanoi itsensä irti!

 

Mitä syvemmälle minimalismin ja Zero waste- aatteen saloihin olen uppoutunut, sitä suurempi on ollut havahtumiseni (jopa järkytykseni) tämän ajan muovi-todellisuudesta. Kuljemme yhä kauemmas luonnonmukaisesta, vierastamme sitä ja kauneudentaju siitä hämärtyy. Muovitodellisuus valtaa alaa ja samalla havahdumme ilmastonmuutoksen katastrofaalisiin seurauksiin. Ehkä juuri siksi ilmasto-ahdistus iski minuun niin voimakkaana: tajusin, ettei mikään ollutkaan sen arvoista. Ei ainoakaan kulutustottumukseni. Olemme tuhonneet luomakuntaa täysin turhaan. Siinä missä tuotteiden ja tavaroiden piti lisätä tyytyväisyyttämme, ne ovatkin kasvattaneet tyytymättömyyttä entisestään. Hämärtäneet kaiken, mikä on todellista.

 

Apua! Taidan paeta takaisin Savukallion eräpirttiin. Voisinkohan muuttaa sinne asumaan? Lopettaa työni ja erakoitua? Vanhat hirret kutsuvat minua aitouden ytimeen…